Harjoitustyöni alkaa olla paria diaa ja viimeistelyä vaille valmis. Olen tehnyt jo suunnitelmalliset päätökseni ja voinkin nyt kertoa ratkaisuistani.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Työni lähtökohtana on siis filosofinen lastenkirja Pikku Prinssi. Tutustuin kirjaan ensi kertaa vasta tätä harjoitustyötä tehdessäni. Kirjan filosofia ja suuret ajatukset yllättivät minut ja työn koostaminen tuntui kirjan luettuani haastavalta. Päätin lopulta kaksi teemaa, joiden ympärille esitykseni rakennan: sydän ja kesyttäminen. Eli Työni päälause tai sanoma on se, että sydämellään näkee paremmin kuin silmillään. Tuo ystävien kesyttäminen liittyy mielestäni samaan teemaan.

 

Työni visuaalinen teema on tähtitaivas. Lähes jokainen kalvolla kuvataan aihetta. Väritys onkin teeman mukaisesti sinisävyinen. Sain tähtitaivasidean netistä ja innostuin siitä niin, että laajensin sen koko esitykseni pohjaksi. Kuvat osaksi skannasin kirjasta ja osaksi poimin netistä eri sivustoilta.

 

Taustamusiikiksi valitsin lapsenomaisen ja mielestäni tunnelmaan sopivan kappaleen, jonka löysin Microsoftin Clipartista. Fontiksi halusin jotakin koukeroista ja mielellään kaunokirjoitusta. Löysinkin mukavan fontin PowerPointistani. Fontti ei ole hirveän selvä ja helppolukuinen, mutta mielestäni se sopii tunnelmaan niin hyvin, etten halua vaihtaa sitä.

 

Esitykseni tarina koostuu siis kahdesta teemasta. Aluksi käsitellään sydän-teemaa. Sama asia kertautuu monessa diassa eri näkökulmasta ja Lopuksi käsittelen ystävän kesyttämistä. Tarinassa vuorottelevat suorat lainaukset kirjasta ja omat johtopäätökseni ja tulkintani. Lainaukset ovat suurimmaksi osaksi kirjan ketun repliikkejä.

Viimeisen tunnin aikana harjoitustyöni on saanut uuden suunnan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lähdin etsimään harjoitustyöni ideaa uudelleen tähtitieteen näkökulmasta. Päätin alkaa rakentaa mediaesitystäni tähtitieteen perusajatuksen ”me ihmiset olemme pikkuruisia ja vasta munasta kuoriutuneita tässä kosmoksessa” varaan. Assarin vinkkauksesta ajattelin lähteä kehittelemään esitystäni satukirja klassikon Pikku prinssi pohjalta.

 

Yleisönä esitykselleni voisi olla aikuiset tavalliset ihmiset. Vaikka kuvasto työssäni tulee ehkä olemaan lapsenomainen, sen sanoma on kuitenkin kaikille aikuisille ajattelijolle suunnattu. Lapsillahan on oikeanlainen asenne elämään ilman ohjeistustakin. Vasta vanhampana ihmiset alkavat ottamaan itsensä liian vakavasti. Esitykseni peruslauseena olisikin: ”Älä ota elämää niin vakavasti!”

 

Juonia ja kohtauksia en vielä tässä vaiheessa osaa suunnitella. Seuraavaksi aionkin käydä lainaamassa kirjan ja lukea sen. Siitä saan toivottavasti lisäideoita esitykseen. Aion käyttää esityksessä paljon kuvia. Käytän ehkä avaruudesta otettuja valokuvia ja kontrastina naivistisia piirroskuvia (kuten pikku prinssin kuva). Käytän luultavasti esityksessäni myös taustaääniä.

Koko harjoitustyön idea on päässäni vielä kovin sumea. Valitsen ehkä psykologisen näkökulman. Tällä hetkellä ajattelin jatkaa siitä ajatuksesta, jota viime harjoituskerralla ryhmässä mietimme. Perusajatukseni olisi siis, että pysähdy hyvä ihminen ajattelemaan ennen kuin jotain tapahtuu. Yleensähän ihmiset alkavat miettiä elämää ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen vasta sen jälkeen, kun ihminen on kohdannut kriisin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ensin voisin näyttää kuvia kauniista, menestyvistä ja kiireisistä uraihmisista, luoda sellaisen ”aika on rahaa” tunnelman. Sitten tulisi joku onnettomuus tms.. Ja sen jälkeen alkaisi esityksen valistusosuus. Valistusosuudessa voisi tuoda esille vaikkapa faktoja, jotka vetoaisivat juuri tämän tyyppisiin uraihmisiin.

En päässyt tällä kertaa harjoituksiin, joten mietiskelin kysymyksiä nyt ihan yksin…<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

1. Ensinnäkin ajattelen, että intertekstuaalisuudesta on hyötyä mille tahansa medialle. Nykypäivän mediatekstit ovat usein vuoropuhelussa keskenään ja eri mediat luovat yhteistyössä epäaidon mediatodellisuuden. Tällainen medioiden yhteispeli on hyvin tuottavaa, mutta toisaalta kuluttajia tylsistyttävää. Vain medioita seuraamalla saisi tällä hetkellä helposti esimerkiksi sellaisen kuvan, että Subilla pyörivä Bigbrother on maailman tärkein asia.

 

Taitavasti käytettynä intertekstuaalisuudella pystytään syventämään mediatekstin merkitystä. Liika toisiin teksteihin viittailu puolestaan vaikuttaa usein jo snobbailulta, ja antaa kuvan siitä, että kertojalla ei ole mitään omaa sanottavaa.

 

2. Tässä kakkostehtävän kuvauksesta perkaamani uutinen:

 

Veden varaan joutunut Sepellä lämpimään

 

Patosjärvellä sattui veneilyonnettomuus perjantai-iltana. Onnettomuus sattui, kun kahden miehen soutuvene kaatui kesken kalastusretken. Toinen miehistä putosi veneestä joutuen veden varaan. Kohmettunut mies poimittiin vedestä Sepe pelastushelikopteriin. Uhrille ei jäänyt pysyviä vammoja.

 

→ Genre: Pieni onnettomuusuutinen

 

3. Muokattu uutinen:

 

Ryyppyporukka törttöili Patosjärvellä

 

Perjantai-illan kalastusonnettomuuden takana oli kahden hengen ryyppyporukka. Työttömien kaverusten kalareissu sai traagisia piirteitä, kun noin 30-vuotiaiden miesten vene kaatui. Kuivana säilyneestä kännykästä soitettiin pelastava Sepe paikalle, joka kuljetti kohmeiset poikamiehet Patosjärven terveyskeskukseen. Kuivana alkanut ilta oli muuttunut kosteaksi, eikä humalaisilla uimataidottomilla miehillä ei ollut mukanaan pelastusliivejä. Kuin ihmeen kaupalla pahemmilta loukkaantumisilta kuitenkin vältyttiin.

 

→ Muokkaamani uutinen ei ole mitenkään Masaa ja Peraa mairitteleva. Halusin säilyttää uutisessa kriittisen uutismaisen otteen enkä siksi valinnut sympaattisempaa lähestymistapaa. Masa ja Pera saavat uutisessani työttömien alkoholistien stereotyyppisiä piirteitä. Muokatun jutun sävy on paheksuva ja alentava. 

 

4. Vertailtavista TV-kanavista Nelonen on odotusten mukaisesti selvästi viihteellisempi.  Suurimman osan kanavan ohjelmatarjonnasta vievät jatkosarjat (25 %) sekä ulkomaiset elokuvat (25 %). Uutisille kanava uhraa vain prosentin ohjelma-ajastaan. TV1:n ohjelmatarjonta on puolestaan asiaohjelmapainotteinen. Lauantain ohjelmista luokittelin jopa 30 % tähän kategoriaan kuuluviksi. Uutisiakin TV1 esittää 24 % koko vuorokauden ohjelma-ajasta. Vähiten Yle satsaa urheiluun, jota kanavalla esitetään vain prosentin verran.

 

Molemmat vertailtavat kanavat eivät juuri satsaa lapsiin (TV1 5 %, Nelonen 2 %). Ainoat lastenohjelmiksi luokittelemani ohjelmat esitetään molemmilla kanavilla aamulla (06:00–12:00). Yle tarjoaa katseltavaa aikuisille asiaohjelmista kiinnostuneille, Nelonen puolestaan hamuaa nuoria kevyemmän viihteen ystäviä. Nelonen esittää päivällä runsaasti jatkosarjoja, kun iltaa kohti ohjelmistoon tulee enemmän urheilua ja elokuvia. TV 1 strategiana on keventää ohjelmatarjontaa iltaa kohden. Myöhäisillassa kanava näyttääkin lähes yksinomaan jatkosarjoja, kun päivällä tarjonta on asiaohjelmapainotteista. Mielestäni kanavien ohjelmatarjonta ei vaihtele kovin paljon arkipäivien ja viikonlopun välillä.

 

 

Viime harjoituskerralla tulkittiin kuvia. Erilaisista kuvista etsittiin symboleja, paradigmoja ja konnotaatiota. Oli mukavaa päästää mielikuvitus valloilleen, kun oikeita vastauksia tulkinnalle ei ole. Tässä jotain aivoriihemme tuloksia..

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ensin tarkastelimme annettuja luontoon liittyviä kuvia ikoni-, indeksi- ja symbolinäkökulmasta. Eri näkövinkkelistä katsottuna kuvat saattoi tulkita eri tavalla. Esimerkiksi ikonina jäävuori voi esittää jäävuorta tai vaikkapa etelänapaa, indeksinä kuvan voi tulkita liittyvän esimerkiksi jäävuorten sulamiseen tai Titaniciin. Symbolina jäävuorta käytetään usein kovasta ja tunteettomasta ihmisestä.

 

Toisessa tehtävässä määrittelimme kuvan paradigmaksi keittiötavarat tai oikeastaan koko keittiön. Syntagma koostuu kuvaan valituista tavaroista ja yhdestä pienestä nurkasta. Puhelimet poistamalla kuvasta saisi oikeaoppisemman keittiökuvan. Alkuperäisen kuvan merkityksen voisi kiteyttää vaikka näin:" Mulla on niin pieni asunto, että puhelintakin on pakko pitää tässä tiskipöydällä kaiken roinan keskellä." Oikeaoppisempi kuva voisi puolestaan merkitä: "Mä tykkään tavarasta ja haalin sitä ympärilleni. Tulin just töistä ja nyt on kiire kauppaan."

 

Gallen-Kallelan maalauksessa Lemminkäisen äiti on selvä viittaus kristinuskoon. Asetelma tuo mieleen ristiltä lasketun Jeesuksen ja Marian, joka on rukoilevassa asennossa. Maalauksen värit ja siinä esitetyt esineet ja hahmot symboloivat kaikki kuolemaa: veren punaiset kivet, yön musta joki ja ihmisen luut. Joutsen voidaan nähdä paitsi kuoleman myös äidin uskollisuuden symbolina..

 

Benettonin mainoksessa kolme eriväristä ja näköistä lasta näyttää kieltään. Kuvan symboliikka käsittelee aihetta erilainen – samanlainen. Vaikka lapset näyttävät muuten hyvin erilaisilta, ovat heidän kielensä kuitenkin samanlaisia. Kieli toimii kuvassa metaforana ihmisyydelle. Kuvan sanoma voisikin olla: "Kaikki olemme pohjimmiltamme samanlaisia". Toisaalta kielestä tulee väistämättä mieleen myös äidinkieli.

 

Ja lopuksi tunnetuista symboleista…

 

Viisi yleisesti tunnettua symbolia:

-         Olympiarenkaat

-         Hakaristi

-         Punainen risti

-         Miehen symboli

-         Naisen symboli

 

Tunnetuimpien elekielisten merkkien merkitykset eivät luullakseni poikkea suuresti toisistaan. Keskisormen näyttö tarkoittaa kai ympäri maailmaa samaa, samoin voitonmerkki. Pään pyöritys muistaakseni tarkoittaa jossain kulttuurissa samaa kuin meikäläinen nyökytys. Italialaisessa ja muutenkin eteläeurooppalaisessa kulttuurissa näitä elekielisyyksiä on paljon, ja niiden vivahde-erot voivat olla suuria.

 

Suomalaisuuden tunnusmerkiksi kolikkoihin olisi voitu valita eläimistä vaikkapa karhu tai joutsen. Karhu muistaakseni olikin kuvattuna viimeisissä 50-pennin kolikoissa. Muita luontoaiheisia symbolivaihtoehtoja voisivat olla esim. metsä tai mänty ja revontulet tai pohjan tähti.